Kuinka ensikertalaisena valmistauduin hiihtovaellukselle?

In Blogi by Noora Mäkiaho

Tässä julkaisussa kerron, kuinka ensikertalaisena, joka ei osaa juurikaan hiihtää, olen valmistautunut elämäni ensimmäiselle hiihtovaellukselle. 

Päätimme lokakuussa 2020 mieheni kanssa lähteä hiihtovaellukselle talvella 2021. Lähtökohta on se, että olen hiihtänyt tavallisilla suksilla viimeisen 5 vuoden aikana noin 10–20 km kilometriä per talvi. Sitä ennen hiihdin vain pakolliset kouluhiihdot. Olemme päiväretkeilleet talvisin perheemme kanssa ja olen osallistunut kerran poikani kanssa talvipartioleirille. Pidemmästä tai edes yhden yön yli vaelluksesta minulla ei siis ole kokemusta talviolosuhteissa. Tämä kaikki on minulle aivan uutta, mutta toki mieheni, jonka kanssa olen lähdössä hiihtovaellukselle, on kokenut eränkävijä ja on monena talvena hiihdellyt riekkojen perässä pitkin kairoja. 

Harjoittelu ja vaatetus

Hiihtoharjoitteluni alkoi joulukuun lopussa, kun sain joululahjaksi liukulumikengät. Sitä ennen olin lukenut kaikki Keuruun kirjaston talvivaellukseen liittyvät kirjat sekä etsinyt talvivaelluksesta tietoa netistä. Olen siis kuukauden ajan 2-4 kertaa viikossa harjoitellut umpihankihiihtoa. Hiihto sujuu muuten ihan hyvin, mutta alamäet ovat minulle vielä todella haastavia. Lisäksi olen kerran vetänyt ahkiota, jonka kyydissä oli 7-vuotias poikani painona. Tämäkään ei ollut helppoa, mutta en oikein osaa vielä ajatella, kuinka vetäminen tositilanteessa sujuu. Siihen vaikuttaa niin monta tekijää: kuorman paino, se miten ahkio on pakattu, hangen paksuus sekä kantokyky ja maaston muodot. 

Lisäksi hiihtolenkeillä olen testannut varusteitani ja sitä, kuinka paljon minulla pitää olla päällä. Olen tullut siihen tulokseen, että perusvaatukseni tulee olemaan seuraava: 

  • Ihoa vasten merinovillakerrasto, merinovilla tuubihuivi, ohuet merinovillasukat
  • Seuraava kerros on fleeceä olevat pitkät kalsarit, villapaita sekä paksummat villasukat
  • Tuulenpitävänä kerroksena on kuoritakki ja kuorihousut
  • Tähän päälle minulla on vielä kovemman pakkasen varalta islantilaisvillapaita sekä taukoja varten ja muutenkin lisäkerrokseksi untuvatakki, untuvahame ja toppahousut
  • Jalkaan laitan lämpösaappaat, joissa on villapohjallinen
  • Hanskoina minulla on merinovillahanskat ja siihen päälle tuulenpitävät rukkaset
  • Pipoina käytän ohutta merinovillapipoa, jonka päällä on paksumpi villapipo, tuulensuojan saan kuoritakin hupusta

Muuten en meinaa paljoa enempää ottaa vaatetta mukaan. Otan puhtaita alusvaatteita, vaihtokerraston sekä muutamia pipoja, hanskoja ja tuubihuiveja, mutta muuten meinasin pärjätä näillä vaatteilla. 

Hankinnoista sen verran, että olemme ostaneet tätä reissua varten pulkat, joista mieheni on tuunannut ahkiot meille. Lisäksi meidän piti hankkia kunnon otsalamput ja tuulenpitävät rukkaset kummallekin. Muut varusteet meiltä joko löytyi omasta takaa tai saimme lainaan. Lisäksi toki minä sain ne liukulumikengät jouluna ja ostin itselleni jotakin vaatteita, joiden hankintaa olen suunnitellut jo tovin, kuten untuva- ja kuoritakin, vaikka olisin saanut ne lainattuakin. Liukulumikengistä olemme haaveilleet jo monta vuotta, mutta tämä reissu sai meidät toteuttamaan sen haaveen. Monet paikat myös vuokraavat varusteita, mutta me uskoimme näille vermeille olevan käyttöä jatkossakin. Haaveena on, että kun nyt olen harjoitellut talvivaellusta, ensi talvena lähdemme koko perheen voimin muutaman yön talvivaellukselle. 

Reitin valinta

Reittinä meillä tulee olemaan Hetta-Pallas (55–60 km) ensinnäkin sen tiheän tupaverkoston vuoksi sekä siksi, että reittiä on helppo muuttaa lennossa. Reitin voi myös keskeyttää, jos siltä tuntuu, koska siitä pääsee muutamasta kohdin poikkeamaan takaisin sivistyksen pariin. Monet menevät reitin kolmen yön ja neljän päivän taktiikalla, mutta me meinasimme viettää maastossa jopa viisi yötä. Tämä siksi, että en tosiaan tiedä, kuinka paljon pääsen päivän aikana ja talvireitti menee tunturilakien itä- ja/tai länsipuolella, joten ajattelimme, että voisimme viettää yhden lisäpäivän huiputtaen kesäreittiä pitkin jonkun tunturin ilman kamoja ja tarvittaessa voimme pitää myös lepopäivän tai kamojen huoltopäivän.

Talvireitin latu tehdään vuosittain helmi-maaliskuussa eikä latua ole vielä tätä kirjoittaessani tehty, joten valmiista pohjasta ei ole vielä meille apua. En myöskään halua vain väkisin suorittaa reittiä vaan haluan nautiskella ja mennä hissukseen ilman kiireen tuntua. Tarkka reitti ja kilometrimäärä tarkentuvatkin vasta sitten maastossa.

Yöpyminen

Tarkoituksena meillä on hiihtää tuvalta tuvalle. Olemme varanneet muutamaksi yöksi varaustuvan ja muutaman yön olemme sitten autiotuvissa. Tuvissa on laveri, jolla nukkua, pöytä, penkit sekä tulisija. Autiotupa ja varaustupa eroavat siinä, että varaustupaan nimen mukaisesti varataan petipaikka ja silloin sinulle on taattu yöpaikka. Lisäksi varaustuvissa on yleensä patjat, peitteet ja tyynyt.

Autiotupaan saa majoittua kuka vaan omin voimin liikkuva yksityishenkilö tilapäisesti, mutta jos tupa täyttyy, ensimmäisenä tulleen pitää antaa tilaa viimeksi tulleelle. Olen saanut sellaisen käsityksen, että aikaisempina vuosina ruuhkaa tuvilla on ollut ruskan sekä pääsiäisen/keväthankien aikaan, mutta muulloin tuvissa on ollut pääsääntöisesti tilaa. Nyt sesonki ei ole kuumimmillaan, joten uskon meille riittävän petejä, jos vain jaksan hiihtää tuvalle saakka. Autiotupien käyttöön on olemassa oma etiketti, johon jokaisen tupien käyttäjän tulee perehtyä.

Varamajoitteena meillä on mukana teltta. En ollut koskaan talvella nukkunut teltassa, joten harjoittelin sitäkin kotipihassa poikani kanssa. Teltan pohjalle laitoin solumuovin, sen päälle avaruuspeitteen ja sitten päällekkäin kaksi kolmen vuoden makuualustaa, toinen solumuovia ja toinen ilmatäytteinen. Teltassa on tärkeää, että kylmyys ei pääse alhaalta päin. Nämä kerrokset riittivät hyvin meille ja ohuemmat makuualustat menivät hyvin, kun niitä oli kaksi päällekkäin. Makuupussina minulla oli talvimakuupussi ja siinä päällä vielä ohut kesäpussi. Vaatteina minulla oli merinovillakerrasto, villapaita, fleece kalsarit, villasukat ja merinovillapipo. Yöllä oli noin 10 astetta pakkasta ja näillä varusteilla tarkenin todella hyvin, ehkä vähempikin olisi riittänyt. Nämä samat varusteet otamme reissulle mukaan, niin tarkenemme nukkua sekä tuvassa että teltassa.

Ruokailu maastossa

Ruokina meillä on aamuisin pikapuuroa, jonka sekaan laitamme voita, siemeniä ja jauheesta tehtyä kiisseliä. Lounaana maastossa syömme pakastekuivattua valmisretkiruokaa. Annokset myydään pussissa, joka toimii samalla lautasena. Eli pussiin lisätään kiehuva vesi ja annetaan tekeytyä noin 10 min. Voila! Välipaloina meillä on pähkinöitä, kuivattuja marjoja ja suklaata. Iltaisin syömme sitten vähän paremmin ja valmistamme ruuan trangialla. Pohjana on jokin valmiskuivaruoka, johon lisäämme hirvenlihaa eri muodoissaan.

Mukaan otamme myös leipää, voita, salamia, sulatejuustoa, Lämmin Kuppi-pusseja, salamia, siankylkeä, tummaa rommia ja jotain herkkuja… Ennakkoon en osaa täysin sanoa, kuinka nämä saadaan aina sulatettua ja kuinka ruuat toimivat, mutta en ole myöskään saanut aikaiseksi kuivatettua ruokia ennakkoon. Aikaisemmin kun Tarmo on reissanut Lapissa, on hän syönyt pelkkää riekkoja ja riisiä. Nyt tällä retkellä Tarmo ei ole metsästämässä, enkä minä hiihdä metriäkään pelkällä riisillä. Tosin Tarmo on meistä se, joka vetää painavat tavarat, joten ymmärrän kyllä, että kaikkea en voi mukaan saada… 

Omien rajojen tunnistaminen (ja ylittäminen)

Parhaaksi ajankohdaksi meidän kalenterimme kannalta osoittautui helmikuun alkupuoli, mikä ei ole missään nimessä paras vaihtoehto ensikertalaiselle. Olemme päättäneet, että jos olosuhteet ovat liian rajut minulle tai jos vain jostain syystä sukseni eivät luista, voimme ihan yhtä hyvin vuokrata mökin ja tehdä sieltä käsin päiväretkiä maastoon. Minulle reissu on ihan yhtä arvokas ja tärkeä, enkä koe epäonnistuvani, vaikka en tällä kertaa pääsisi tavoitteeseeni. Tämä harjoittelukausi on ollut itsessään jo niin suuri ja antoisa seikkailu, että olen kiitollinen jokaisesta metristä maastossa. Tulee vielä hetki, jolloin haaveeni toteutuu, on se sitten nyt tai viiden vuoden päästä. Minun tulee kuitenkin ymmärtää omat rajani. 

Summa summarum, minulla on aikaisempaa kokemusta päiväretkistä talvella ja olen lukenut ennakkoon kirjoista ja muiden kokemuksista blogeista pidemmistä talvivaelluksista eli jonkin tasoinen käsitys koitoksesta minulla on, mutta vain itse kokeilemalla tiedän, millaista talvivaellus oikeasti on. Fyysinen treenikausi on jäänyt melko lyhyeksi, mutta eihän se matka tapa vaan vauhti. Olen optimistinen luonne, joten uskon, että kaikki menee hyvin ja suksi luistaa kuin unelma. Odotan innolla uusia kokemuksia ja itseni voittamista. Jippii, kohta mennään! 

P.S. Jos innostut ja haluat itsekin Lappiin hiihtämään, tässä olisi yksi matalan kynnyksen vaihtoehto.

#pehmeätkyydit