Terveisiä Pyhä-Luoston ruskaretkeltä!

Julkaistu Ajankohtaista kirjoittaja Tiina Oksanen

”Jo vainen meillä oli mukava ruskareissu, säät ja ruska oli tilattu meitä varten. Matka Mäkelä Keuruulta räätälöi meille tämän ruskamatkan ja Karan Heli teki kovasti töitä matkan onnistumiseksi, kuten me kaikki, jotka viime vuonna olimme mukana. Yhdistykset Keski-Suomesta ja Pohjois-Savosta anoivat myös liitolta avustusta yhteiselle matkalle. Oli kiva ”myydä” meidän reissua, kun viime vuonna oli niin hyvä ja hyvin järjestelty reissu. Keski-Suomen ja Pohjois-Savon keliakiayhdistysväen lisäksi meidän matkalla oli nyt Uudenmaan – , Turun – ja Pirkanmaan yhdistyksen jäseniä. Keitähän ensi vuonna nähdään, osa meistä on jo ”öjönään” lähdössä mukaan.

Matka alkoi Keuruulta ja väkeä tuli kyytiin matkan varrelta, viimeisenä opas poimittiin mukaan Pudasjärveltä. Tiedättehän, että keliaakikot ovat tosi mukavaa väkeä ja meidän reissulle oli valikoitunut ihan huippuporukka, vertaistukea parhaimmillaan. Kaikki ymmärsivät meidän ”ruokavammaisten” metkut, mitä vaatii, että liikkeelle selvitään aamusta. Vertaistukea ja niksejä ja huumoria riitti matkaeväiksi ja yhdessä oli mukava taivaltaa. Eräänä aamuna joku fiksu neuvoi vohvelien paistoa aamupalalla, neuvo oli se, että älä ainakaan näin tee. Vohveli näet paloi rautaan kiinni.

Kaikille löytyi sopivia retkiä ja nautittiin porukalla upeista luonnonmaisemista, ruskaa oli maassa ja puissa ja aamuisin oli kuura maassa. Ukko-Luosto ”huiputettiin” ensin ja kylläpä otti ”hengenpäälle” ylösnousu, mutta kyllä kannatti. Ruska ja mahtavat maisemat ja louhikkoinen rakka, minkä me huonompijalkaisetkin ylitimme ihan kaatumatta, oli kyllä näkemisen arvoisia maisemia ja kyllä nautimme näkemästämme. Pyhän puolelle suuntasimme pienessä vesisateessa, mutta ei tuo haitannut, Isokurua kuljettiin porukalla ja välillä pysähdeltiin kuvaamaan mahtavaa kurua ja kalliomuodostelmia, Pyhänkasteen putousta ja ruskaa. Kunnon päälle otti ne neljäsataa porrasta kurun toisessa päässä ja huokaista piti. Karhunjuomalammen laavulla istuttiin tulilla ja evästeltiin ja taivallus jatkui. Luontokeskus Naavaan ehdimme pikaisesti tutustua.

Tiedollisesta annista vastasi Valkeisen Päivi asiantuntijana, hän kertoi meille uudesta ”Käypähoito suosituksesta” ja näin saimme uusinta tietoa, että osaamme neuvoa uusia keliaakikoita ja osaamme pitää puoliamme oman hoitomme suhteen. Kolmantena päivänä retkeiltiin Luoston lähimaastossa Ahvenlammen reittiä ja iltapäivällä pääsimme aarretta etsimään Ametistikaivokselle. Geologinen katsaus kallioperän ja ametistin syntyyn ja sitten louhokselle etsimään ametistia, jokainen sai pitää yhden löytämänsä ametistin. Minäkin löysin pienen korvatulpan kokoisen. Olisittepa nähneet meidät pyllistelemässä siellä lähes kullankiilto silmissä. Viimeisenä retkipäivänä saimme valita retkikohteet joko Luoston alueelta, Pyhältä tai siltä väliltä ja meidän retki tehtiin siltä väliltä Rykimäkeron reitillä. Reitti oli helppokulkuista, kaunista kangasmetsää ja ruska oli Rykimäkurussakin ja kaunis Pyhäjoki ylitettiin pariinkin kertaan, Pyhälammin laavulla nautiskeltiin retkieväitä. Jatkoimme Lampivaaran kautta kauniita suomaisemia ihaillen ja karpaloita tähyillen pitkin pitkospuita takaisin lähtöpaikalle. Kyllä täytyy todeta, että osa oli niin nopeajalkaisia, että eipä paljon näkynyt, mutta me hitaammat nautimme maisemista ja ehdimme ottaa kuvia. Pysähdeltiin ja nautittiin retkeilystä. Jokainen itselleen sopivassa tahdissa, varmaan ne nopeammat kulkijat ehtivät nähdä vielä enemmän.

Huippureissu hyvällä porukalla ja hyvin järjestetty, loppui vain liian nopeasti. Luoston Laplands hotelli ja ravintola palveli meitä todella hyvin ja ylimääräiset plussa pisteet huumorista ja vohveleista, joita saimme paistaa aamupalalla, kun ensin opeteltiin. Uusi matka siintelee mielessä ensi syksylle, lähdethän sinäkin mukaan valloittamaan taas uutta kansallispuistoa, kannattaa!

Isot kiitokset Nelli Oksanen retken toteutuksesta ja luotsaamisesta ja Simo Pihlainen turvallisesta kyydistä ja kiitos Matka Mäkelä #pehmeätkyydit ja kaikille kiitokset retkiseurasta.”

Kirjoittaja: Sirpa Miettinen