Tekijä: groteski

Matkanjohtaja on enemmän – matkanjohtajamme on matkakumppani!

Yhteisöllisyys? ”Ihmisten sosiaalisten suhteiden muodostama kokonaisuus, jonka kantavia teemoja ovat luottamus, osallisuus, sitoutuminen, motivaatio ja läheisyys.”

Pienin yhteisömme taitaa olla meidän jokaisen oma perhe. Kun asiaa sitten oikein ryhdyin tarkastelemaan, niin näitä sosiaalisten suhteiden muodostamia yhteisöjä onkin ympärilläni aika paljon. Pakko myöntää, että hieman rajoittuneitahan ne ovat viimeisen vuoden aikana olleet. Voidaksemme olla yhdessä olemme kuitenkin löytäneet siihen uusia tapoja, virtuaalisesti ja etäällä, mutta kuitenkin, yhdessä. Itse seuraan netissä milloin villasukkien, milloin islanninvillanpaitojen kutomista – välillä jaetaan reseptejä ja kuntoiluvinkkejä. Jopa kahvakuulajumppa onnistuu ihan vain kotona omassa olohuoneessa.

Ryhmämatkalla…

Yhteisöllisyyttä parhaimmillaan on mielestäni ryhmämatkustaminen. Itse ainakin kaipaan matkoilleni kumppania, jonka kanssa saan jakaa kaikki ne hienot kokemukset ja näkemiset matkan varrella. Ajattele, että olisit vaikkapa Roomassa Navonan aukiolla ihailemassa sen keskellä olevaa suihkulähdettä ja kaikkia niitä katutaiteiljoita, jotka ovat tulleet turisteja viihdyttämään. Ihan pakko on saada kuiskuttaa matkakumppanille että ”Katso nyt tuotakin!” ”Voi, kuinka kaunista” ”Wau, mikä katusoittaja – selvä renttu, mutta ah, niin komea ;)!”

Ruskamatkoillamme toiset nauttivat retkistä ihan itsekseen, osa lähtee ahnehtimaan kilometrejä ja osa kiiruhtaa hitaammin maisemista nauttien. Kuljettajamme ja matkanjohtajamme lähtevät mieluusti mukaan retkille. Mukavan tarinan omasta ruskamatkastaan meidän kanssamme kirjoitti Sirpa.

…ja matkan jälkeenkin

Juuri ennen koronaa teimme 10 päivän matkan aurinkoiselle Teneriffalle. Perustamme matkalle lähtijöiden kesken whatsupp-ryhmän, jossa jaetaan tietoa matkan edetessä: jos aikatauluissa tulee muutoksia, tietoa tulevista retkistä, muistutuksia milloin mistäkin. Parhaimmillaan ryhmä toimii myös vinkkien jakajana meidän kaikkien matkalaisten kesken: mistä löytyy hyvä kenkäkauppa, oliko meren rannalla tuulista, tuuliko Teidellä – lähdetäänkö porukalla shoppailemaan, tai kenties illalla showta katsomaan. Jostain syystä ryhmämme ”jäi elämään”. Matkalta palattuamme korona otti ja sulki meidät kaikki koteihimme ja elinpiirimme kutistui huomattavasti. Kevään mittaan toivottelimme toisillemme hyvät jatkot, jaoimme kuvia ja tunnelmia – kyselimme kuulumisia, toivottelimme hyviä jouluja ja vielä viime viikolla virittelimme kuvamuistoilla ajatuksia ja toiveita, että jospa kenties vielä pääsisimme takaisin Teneriffalle – tai mihin tahansa – kunhan vaan päästäisiin matkustamaan yhdessä, mukavasti ja turvallisesti!

Boccelista Torikkaan

Jokainen ryhmämatkamme on ollut oma erityinen yhteisönsä: musiikinystävien kanssa olemme käyneet nauttimassa niin Andrea Boccelista kuin Waltteri Torikastakin, teatteriesitykset ovat vieneet meitä milloin iloiseen Salzburgiin Trappin perheen luokse, milloin riutumaan rakkaudesta Oopperan kummituksen kanssa. Malediiveillä nautimme lepolomasta ja uimme yhdessä merikilpikonnan kanssa. Kuinka hienoa on ollut saada kokea nämä kaikki – ja niin paljon muutakin – yhdessä asiakkaidemme kanssa!!

Matkanjohtaja = Matkakumppani

Kun taas pääsemme yhdessä matkaan, meiltä lähteekin kanssasi reissulle Matkakumppani – Tiina, Noora tai Nelli <3.

Ei olisi tämä vuosi voinut alkaa paremmin, kuin talviretkeily -harrastuksen innoittamana Etelä-Konneveden kansallispuistossa, joka tunnetaan jylhistä kallioista, sokkeloisista saaristoista, korkeista mäistä, murroslaaksoista sekä kalasääsken uljaista kotimaisemista ja järvitaimenen kirkasvetisestä valtakunnasta. Aikaisemmin olen tutustunut vuonna 2014 perustettuun kansallispuistoon sulan veden aikaan veneellä sekä talvella jäitä pitkin. Nyt oli kuitenkin aika tutustua Etelä-Konneveden kansallispuistoon maalta käsin.

Lähdimme tutustumisretkelle ystäväperheemme kanssa ja yhdeksän henkisen sakin nuorin olikin 3-vuotias kummityttömme. Ennakkoon luimme, että puistossa ei ole talvikunnossapitoa eikä Kalajan parkkipaikalle aurata tietä. Tiet olivat kuitenkin hyvässä kunnossa ja pääsimme hyvin Kalajan parkkipaikalle saakka. Auton voi myös jättää Törmälän parkkipaikalle ja kävellä siitä 1,5 km metsätietä pitkin Kalajan parkkipaikalle, josta lähtee merkitty reitti Kalajanvuorelle. Varsinkin talviretkeily vaatii katsomaan ennakkoon saavutettavuuden.

Saavuimme kansallispuiston portille puolilta päivin ja vaikka seurueen lapset ovatkin ikäänsä nähden kokeneita retkeilijöitä, kävimme portilla vielä retken säännöt läpi: puistossa kuljemme kaikki yhdessä, rauhassa muita ihmisiä sekä luontoa kunnioittaen. Emme jätä luontoon mitään, vaan tuomme kaikki roskat mukanamme takaisin. Aikuisia totellaan, eritoten koska puisto on tunnettu isoista korkeuseroistaan. Tämän jälkeen, ei muuta kuin matkaan!

Kalajankierros

Heti ensi metreillä vastaan tuli opastaulu, josta selvisi, että niitä olisi reitin varrella yhteensä kahdeksan kappaletta. Päätimme yhdessä tuumin, että joka taulun kohdalla pidetään aina tauko. Olimme sopineet ennakkoon, että jos reitti vaikuttaa liian hankalalta, käymme vain Vuori-Kalajan kotalaavulla syömässä eväät ja palaamme takaisin. Tällöin matkan pituus olisi 1 km suuntaansa helppokulkuista maastoa. Opastaulut mielenkiintoisine tarinoineen ja rusinataukoineen kuitenkin innosti meitä, joten päätimme kiertää koko Kalajan kierroksen.

Kalajan kierroksen pituus on 4,6 km. Reitti on merkitty selkeästi keltaisilla maalimerkeillä ja suositeltu kulkusuunta on myötä päivään. Reitti kiertää Vuori-Kalaja-lammen itärantaa. Lampi olikin ohuen jään peitossa ja rantaa pitkin oli mukava kulkea. Joku oli jopa uskaltautunut jäälle, mutta me pysyimme visusti rannan puolella. Vaikka edellisinä päivinä oli tullut lunta, oli meitä ennen moni tallannut reittiä pitkin ja lumeen oli muodostunut selkeä polku. Soistuvissa kohdissa oli pitkospuut, jotka olivat paikoin jäässä ja liukkaita, mutta niitä pitkin pääsi kuitenkin hyvin kulkemaan.

Lammen rannalla tuli vastaan vanha hevosmiehen kämppä, joka on lukittuna, mutta ikkunoista voi katsella, että millaista elämää kämpässä on eletty. Pihassa oli muutama iso kivenlohkare ja Asta-myrskyn vuonna 2010 kaatamia puita. Nämä taisivat kiinnostaa lapsia enemmän, kuin hevosmiehen asumus.

Lammen kiertämisen jälkeen reitti nousee Kalajanvuoren laelle. Meidän 3-vuotias retkeilijä oli kerännyt hetken voimia isänsä hartioilla ja jaksoi nousta lähes koko matkan Kalajanvuoren laelle itse! Reitti oli paikoitellen liukas ja minun kenkäni ainakin luistivat aina välillä. Menin alkupäässä ja minulla oli välillä tekeminen, että pysyin lasten perässä. He olivat paljon taitavampia ja rohkeampia kapuamaan mäkeä ylöspäin.

Hieman ennen Kalajanvuoren lakea on kyltti, jossa kerrotaan putoamisvaarasta. Tässä kohdassa pidimme tuumaustauon ja sovimme jokaiselle lapselle vastuuaikuisen, jonka kädestä pidetään kiinni. Kalajanvuoren päältä maisemat ovat henkeäsalpaavan upeat jylhine kallioineen ja isoine korkeuseroineen, mutta siellä pitää muistaa olla varovainen.

Ja kyllähän fiilis huipulla oli mahtava! Tunsin nöyrää kiitollisuutta ja syvää onnellisuutta siitä, että pääsimme näinkin sekalaisella seurakunnalla niin upeisiin maisemiin. Onnea on asua Suomessa, onnea ovat oma perhe ja hyvät ystävät, joiden kanssa kokea, onnea on rohkeus lähteä.

Evästauko kotalaavulla

Reitti laskeutuu Kalajanvuoren laelta Vuori-Kalajan kotalaavulle. Tämä taisi olla lasten mielestä koko reitin paras osuus! Laskeutuminen on melko jyrkkää ja paikoitellen apuna onkin köysi. Lapset keksivät laskea peppumäkeä pitäen köydestä kiinni ja olihan se todentotta helpompaa niin. Tuumasimme, että lasten kanssa kierros saattaa olla jopa helpompi kulkea talvella kuin sulan maan aikaan. Toki nyt tammikuun alussa ei ollut kovin paljoa lunta, niin se edesauttoi menoa.

Kotalaavu ja sen ympäristö oli erittäin idyllinen. Puissa oli lunta ja tässä vaiheessa jo aurinko alkoi laskea mailleen. Rannassa oli laituri ja paikka on varmasti aivan ihana kesälläkin. Lampihan on tunnetusti todella kirkas ja pitää kyllä mennä käymään Etelä-Konneveden kansallispuistossa kesälläkin, niin pääsee uimaan kirkkaisiin vesiin. Kotalaavulle on esteetön pääsy, mutta laavun ympäristössä on myös paikkoja, jossa on muutaman metrin korkeuseroja, eli aivan pienten lasten kanssa saa olla tarkkana.

Kotalaavun lähettyvillä oli myös ulkohuussi, joka oli erittäin siisti. Muista kuitenkin ottaa omat paperit mukaan! Harmillisesti kaikille kulkijoille ei Retkietiketti ollut tuttu, vaan alkusammutus ämpärit olivat pursuavan täynnä roskia. Meilläkään ei ollut niin isoja säkkejä mukana, että olisimme saaneet roskat otettua mukaamme. Tosin ämpäreiden takana oli kyltti, joka muistuttaa, että jokainen vie itse omat roskansa pois, että ehkä kyseessä oli enemmänkin välinpitämättömyyttä kuin tietämättömyyttä.

Hämärän saapuessa keitimme vielä trangialla sapuskat ja söimme kotalaavun suojassa eväät. Rannassa olisi ollut toinenkin nuotiopaikka ja kunnon puinen pöytäryhmä, mutta päätimme syödä kodassa, koska lunta satoi hieman. Ja kyllähän tomaattinen hirvenliha-pasta maistui niin lapsille kuin aikuisillekin reippailun päätteeksi. Kahvit päätimme jättää keittämättä, koska tässä vaiheessa alkoi olla jo melko hämärää. Meillä oli muutama otsalamppu mukana, mutta totesimme, että loppumatka on mukavampi taivaltaa ennen kuin on pilkkopimeää. Söimme vain jälkiruokasuklaat, keräsimme kamppeet ja jatkoimme matkaa kohti parkkipaikkaa.

Koko perheen retkikohde

Retkemme päättyi vähän klo 16:00 jälkeen eli koko reissuun meillä meni noin 4 tuntia. Reittikuvauksessa kulkuajaksi kerrotaan sulanmaan aikaan 2-4 tuntia. Saimme idean retkestä vasta samana päivänä aamiaispöydässä, joten muutoin olisimme varmasti lähteneet liikkeelle jo aamulla. Tällöin olisimme pitäneet reitin aikana toisenkin evästauon kahvin ja kaakaon merkeissä. Nyt tiesimme, että pimeä saattaa tulla ennen kuin olemme kiertäneet koko reitin, joten menimme yhden pysähdyksen taktiikalla. Eli talviaikaan lapsiperheelle sopiva kiertoaika voisi olla lähempänä viittä-kuutta tuntia.

Kohde sopii mielestäni erinomaisesti lapsiperheille talviaikaan. Toki jokainen tuntee ja tietää lapsensa parhaiten, mutta ainakin jos perhe on harrastanut retkeilyä, suosittelen testaamaan Kalajankierrosta talvella. Jos reitti tuntuu liian haastavalta, voi hevosmiehen kämpältä, josta vaikeampi osuus alkaa, kääntyä takaisin. Lastenrattaiden kanssa pääsee kotalaavulle saakka esteetöntä reittiä, mutta korkeuserojen ja rannan vuoksi kotalaavulla saa olla tarkkana. Normaalikuntoinen jaksaa kiertää reitin hyvin, mutta huonojalkaisen kannattaa harkita reitille lähtöä.

Kokonaisuudessaan retki oli erittäin onnistunut. Kysyinkin lapsilta jälkikäteen, mikä retkessä oli parasta. Jollekin se oli tauolla syöty suklaa, toiselle kaikki oli parasta ja yhdelle se, kun hän huiputti ensimmäisen ”vuorensa”. Kaikki kokemukset olivat yhtä arvokkaita ja me aikuiset nautimme retkestä vähintään yhtä paljon kuin lapset. Jos et ole vielä käynyt Etelä-Konneveden kansallispuistossa, suosittelen sinne retken tekemistä lämmöllä.

Herääkö sinulla kysymyksiä? Vastaan mielelläni, jos vain osaan ja jos en, niin etsitään vastaus. Minut löytää somesta tunnuksella @nooramakiaho tai yrityksemme kanavista @matkamakela tavoitat minut myös kätevästi.

Vaikka me suomalaiset olemmekin päässeet hieman kaupungistumaan, niin onhan päivä tai parikin metsässä silti silkkaa onnea. Vai mitä? Retkeilybuumi on vallannut koko Suomen ja taisi se yllättää viime vuonna myös Metsähallituksen Luonto- ja Eräpalvelut. Toisaalta kaupungistumisen johdosta emme välttämättä osaa enää kulkea niin luontevasti luonnossa, ja saatamme olla hasardi joko ympäristölle tai itsellemme. Avuksemme tulee retkietiketti.

Kävijäryntäykset ovat paljastaneet myös kehitys- ja uudistamistarpeita. Retkeilyrakenteiden ylläpito vaatii pitkäjänteisyyttä, joka on välttämätöntä luontoarvojen turvaamisen kannalta. Myös me retkeilijät voimme osaltamme kantaa vastuumme ottamalla huomioon Metsähallituksen Retkietiketti, ja näin meistä kaikista sukeutuu luontoa kunnioittava eränkävijä.

Nämä viisi asiaa huomioimalla voimme tehdä paljon niin luonnon kuin kanssaretkeilijöidenkin hyväksi:

1. Kunnioita luontoa – älä muuta sitä. Pidä lemmikit kytkettynä.
2. Suosi merkittyjä reittejä ja noudata eri liikkumistapoja koskevia sääntöjä. Tarkista retkikohteesi liikkumisrajoitusalueet ja -ajat.
3. Leiriydy vain sallituille paikoille. Älä tiskaa tai peseydy suoraan vesistössä. Noudata autiotupien sääntöjä.
4. Tee tulet vain sallituille paikoille, suosi retkikeitintä. Älä tee tulta metsä- tai ruohikkopalovaroituksen aikana.
5. Älä roskaa.

1 Kunnioita luontoa

Kunnioitetaan luontoa pitämällä lemmikit kytkettynä ja tarkkaillaan puiston omia asukkaita sekä heidän poikasiansa riittävän kaukaa. Eläimet kaipaavat niin pesimärauhaa kuin omaa tilaa muinakin aikoina, eikä niitä saa ruokkia.

Myös kasvit tulee ottaa huomioon. Kasveja ei saa poimia suojelualueilla, jonka lisäksi niiden tallautuminen esim. valokuvatessa on ongelma useissa paikoissa. Marjastus ja sienestys taas on sallittua suurimmassa osassa Metsähallituksen hallinnoimia alueita, mutta tulee muistaa, että se on aina kiellettyä luonnonpuistoissa, jonka lisäksi kansallispuistojen järjestyssäännöissä voi olla rajoituksia.

Luonto ja vastuullisuus tulee ottaa huomioon myös käyttäessämme elektroniikkaa. Ei siis kuvata muita retkeilijöitä ilman lupaa, lennätetä drooneja kielletyillä alueilla tai häiritä muutenkaan niillä ihmisiä eikä eläimiä. Kuitenkin, jos jaamme upeita kuviamme sosiaalisessa mediassa, niin varmistetaanhan, että kannustamme muitakin toimimaan retkietiketin mukaisesti. Esimerkiksi kuva kansallispuistossa irti juoksevasta koirasta antaa väärän käsityksen muille retkeilijöille, kuinka kansallispuistoissa tulee toimia.

2 Liikkuminen

Retkeillessä tulee osaltaan välttää luonnon kulumista, joten Metsähallitus suosittelee, että käyttäisimme aina luontokohteiden merkittyjä reittejä. Myös esimerkiksi monille soille tai saarille on asetettu liikkumisrajoituksia lintujen pesimäkausina. Aina tuleekin tarkistaa mahdolliset liikkumisrajoitusalueet ja -ajat, jotka löytyvät luontoon.fi -nettisivuilta retkikohteiden ohjeista ja säännöistä.

Patikoijien lisäksi myös pyöräilijöiden määrä kansallispuistoissa on kasvanut kymmenillä prosenteilla. Kaikki merkityt reitit eivät kuitenkaan ole automaattisesti sallittu pyöräilylle, vaan nämä reitit ovat usein ilmoitettu erikseen retkikohteen reitit sivulla. Lisäksi meloessa täytyy pysytellä vähintään 50 metrin etäisyydellä mökkirannoista.

Lisätietoja yleisesti liikkumisesta luonnossa ja jokamiehenoikeuksista löydät täältä. Kannattaakin muistaa, että kansallispuistoissa jokamiehenoikeudet eivät ole täysin sellaisenaan voimassa.

3 Leiriytyminen

Mikäli meinaa tehdä pidempää reissua, niin leiripaikkoja on hyvä hieman selvitellä etukäteen, sillä kansallispuistoissa leiriytyminen on sallittua vain erikseen merkityillä telttapaikoilla. Puistojen autiotuvissa yöpyjille on myös oma etiketti, johon voi tutustua erikseen täällä.

Ruokaa laittaessa tulee muistaa, että suoraan vesistöissä ei saa tiskata astioitaan, eikä myöskään itse peseytyä, vaan käytetty pesuvesi tulee imeyttää maahan riittävän kauaksi vesistöstä välttääkseen kolibakteerin kertymisen.

4 Tulenteko

Kesällä 2020 tehtiin ainakin Nuuksiossa tarkastuksia, joista löytyi viikon aikana 80 laitonta nuotiota. Tuleekin muistaa, että tulenteko ei ole jokamiehenoikeus ja siihen tarvitaan aina maanomistajan lupa. Kansallispuistoissa tulenteko on sallittua vain huolletuilla ja merkityillä tulentekopaikoilla. Ruoanlaitossa kannattaa suosia retkikeitintä, jonka käyttö on sallittua myös metsä- ja ruohikkopalovaroituksien aikana.

Lisäksi tulee muistaa, että tuohta tai makkaratikkuja ei saa repiä elävistä puista, tulentekoon varattuja puita pitää käyttää säästeliäästi, tulenteko ruohikko- tai metsäpalovaroituksen aikana on sallittu vain hormisilla, katetuilla tulentekopaikoilla ja että sytyttäjä vastaa aina tulenteon turvallisuudesta. Tuli tuleekin sammuttaa aina tulistelun päätteeksi, mikäli sitä ei ole kukaan enää vartioimassa.

Lisätietoja tulenteosta löytyy täältä.

5 Roskaton retkeily

Hyvä muistisääntö on, että kaiken, minkä jaksat kantaa retkelle, jaksat kantaa sieltä myös pois! Vie siis myös roskat mukanasi asianmukaiseen jätepisteeseen. Pienetkin roskat voivat aiheuttaa isoja ongelmia eläimille ja saastuttaa ympäristöä.

Pieni roskapussi kannattaa pakata aina reppuun mukaan. Voit poimia sinne myös roskat, jotka muut ovat mahdollisesti unohtaneet.

Retkeillään myös koronaturvallisesti

On tärkeää muista paitsi Retkietiketti, myös huolehtia itsestämme ja toisistamme ottamalla huomioon koronaohjeistukset.

Aina ei ole mahdollista pitää riittävää turvaväliä esim. kiireisillä taukopaikoilla. Kannattaa siis pakata reppuun myös eväitä, joiden tekoon ei tarvita tulipaikkaa, tai vaihtoehtoisesti oman retkikeittimen. Tai jos mielit majoittua luonnossa, niin oma teltta tai muu majoite on nyt hyvä varata mukaan, sillä tuvissa ja laavuissa ei voida aina taata riittäviä turvavälejä, saatika tilaa muutenkaan kiireisimpinä ajankohtina.

Lisäksi hygienia korostuu maastossa, ja siitä on hyvä huolehtia erityisesti retkikohteiden käymälöitä käytettäessä. Aina ei ole kunnon käsienpesumahdollisuuksia, joten otathan reppuusi oman wc-paperin lisäksi myös riittävästi käsidesiä.

Retkietiketti on hyvä ohjenuora, jota seuraamalla otamme huomioon itsemme, toiset retkeilijät ja luonnon. Ja nämä ohjeet toimivat toki päällisin puolin myös muualla, kuin luonnonsuojelualueilla liikuttaessa. Jani Teppo Polku.Gurusta onkin luonut 52 vinkkiä retkeilyyn Keuruulla. Käy tutustumassa niihin täällä, ja saatat löytää uusia mielenkiintoisia kohteita ihan lähimailta.

Ihanaa retkeilyvuotta 2021!

Kotimaan matkailua on kiinnostanut suomalaisia ilmastoystävällisyyden takia koko ajan enenevissä määrin. Toisaalta useilta meiltä saattoi jäädä viime vuonna talvilomareissu tekemättä, joten minä ainakin olen jo ehtinyt haaveilemaan kotimaan matkasta tälle vuodelle, mutta muuttuvat ohjeistukset aiheuttavat osaltaan päänvaivaa ja mietin voinko reissusuunnitelmia tehdä.

Rajoitukset ja ohjeet kotimaan matkailussa

Kuitenkin mielessäni pyörii ajatukset, että vastuullista kotimaan matkailua tarvitaan, jotta meillä on palveluntarjoajia vielä kriisin jälkeenkin. Lisäksi matkailuteollisuudella on merkittäviä kerrannaisvaikutuksia, sillä OECD:n arvion mukaan yksi matkailueuro tuo arviolta 56 senttiä lisäarvoa muille toimialoille.

Matkailulla on siis merkittävä rooli ja se lisää useiden alueiden elinvoimaisuutta, erityisesti kaupunkien läheisyydessä olevien kansallispuistojen ja kaupunkipuistojen matkailullinen merkitys kasvoi jo ennen koronaepidemian alkua, mutta nyt vielä enemmän, kun etsimme ekologisia, väljiä sekä vastuullisia vaihtoehtoja.

Aina vallitsevan tilanteen mukaisesti päivittyvät rajoitukset ja suositukset tuovat kuitenkin oman vaikeutensa niin matkailutoimijoiden kuin matkailijoidenkin suunnitelmien tekemiseen. Ainakin tällä hetkellä (18.1.2021) Valtioneuvosto on kumminkin linjannut, että ”kotimaassa voi matkailla, kun noudattaa koronavirukseen liittyviä terveys- ja turvallisuusohjeita”.

Sosiaali- ja terveysministeriö yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa ovat luoneet ohjeet turvalliseen ja vastuulliseen kotimaanmatkailun käynnistämiseen. Oletus on, että niin matkailijat kuin matkailuelinkeinon harjoittajat sitoutuvat terveellisiin ja turvallisiin toimintatapoihin, jotta matkailualan yritykset voivat toteuttaa yritystoimintaansa turvallisesti koronaepidemian aikana.

Pääpiirteittäin ohjeet ovat samanlaiset, kuin kaikessa muussakin toiminnassamme tällä hetkellä. Lisäksi kannattaa muistaa, että matkailijalla on oikeus kiireelliseen terveydenhuoltoon oleskelupaikkakunnalla, mikäli hän sairastuisi matkan aikana ja hänen tulee tällöin noudattaa paikallisen terveydenhuollon ohjeita. Myös matkailuyrityksiä on ohjeistettu varautumaan mahdollisiin tartuntatapauksiin laatimalla varautumissuunnitelma sekä kouluttamalla henkilökuntaa poikkeustilanteiden varalle.

Ohjeet voi tarkistaa täältä.

Lähimatkailua

Ihan jo vallitseva tilanne saa siis meidät kiinnostumaan kotimaan matkailusta, mutta itse valitsen lähimatkailun myös sen nopeuden, helppouden, hinnan tai palkitsevuuden vuoksi.

Olemme yhä kiireisimpiä niin työ- kuin henkilökohtaisessa elämässä, joten on yhä vaikeampaa tehdä se ”unelmien matka” tai suunnitella pidempi ulkomaan reissu. Yhä useammin mietinkin nopeampaa ja helpompaa vaihtoehtoa, jonka vuoksi auto- tai junamatkat kotimaassa ovat varteenotettavia vaihtoehtoja.

Olenkin nyt haaveillut kotimaan autoreissusta ystävän kanssa, tai toisaalta voisin hyvin yhdistää esimerkiksi mökkeilyyn jonkin uuden, mielenkiintoisen kohteen mökkikuntani lähettyviltä.

Jotkut työpaikat mahdollistavat myös etätöiden tekemisen satojen kilometrien päässä työpaikkakunnaltaan. Mikäli työtehtävät sen sallisi, niin olisihan se ihana vaihtoehto lähteä kuukaudeksi tai kahdeksi vaikka Lapin lumosta nauttimaan, ja iltaisin hyödyntää paikallisten toimijoiden palveluita, kuten husky-ajeluita tai käydä vaikka porotilavierailulla.

Lisäksi lähimatkailu voi olla yllättävää ja palkitsevaakin. Usein unohdamme, että myös kotimaamme on upea turistikohde, jolla on oma mielenkiintoinen historia sekä upeita luonnonnähtävyyksiä. Kotimaanmatkailu voi tarjota mahdollisuuden tutustua johonkin isoon matkailunähtävyyteen tai toisaalta pienemmän kylän piilotettuun helmeen.

Viime kesänä tarjosimme kolme lyhyttä päivämatkaa, jotka suuntautuivat Multialle, Haapamäelle sekä Mänttä-Vilppulan alueille. Itse pääsin mukaan Multian reissulle ja olipa mukava kuulla Kalevantulen kynttiläpajan omistajan Göran Weberin aatoksia yritystoiminnasta ja sen kehityssuunnitelmista, vierailla Kunnantuvalla sekä tutustua paikallisen taiteilijan opastuksella ympäristötaidenäyttelyyn. Mieleeni jäi, että viimeistään ensi kesänä sinne on suunnattava uudestaan!

Minä ainakin siis otan tavoitteekseni tälle vuodelle löytää uusia, mielenkiintoisia kohteita kotimaasta 5 minuutin tai 5 tunnin ajomatkan päästä kotikonnuiltani.

Jos muuten olet meidän Club Mäkelän jäsen, niin jäsenien Facebook-ryhmässämme Tiina kertoo Facebook livessä keskiviikkona 20.1.2021 klo 10:00 kotimaan matkailun tärpeistä vuodelle 2021. Tulethan kuulolle! Ja mikäli Club Mäkelä on uusi juttu, niin voit lukea lisää täältä sekä liittyä halutessasi clubimme jäseneksi.

Matkustetaan vastuullisesti myös vuonna 2021!

Meille henkilökuntamme on ykkönen ja laitamme työntekijämme hyvinvoinnin aina keskiöön. Ajattelemme, että kun yksilö voi hyvin, yhteisö voi hyvin. Uskomme myös, että hyvinvoivan työntekijän ansiosta pääsemme tavoitteeseemme eli 100 % asiakastyytyväisyyteen. Koemme, että jos onnistumme yhdessä luomaan työyhteisön, jossa viihdymme, seuraa siitä menestys myös muillakin mittareilla mitattuna.

Motivoiva arki

Mitkä tekijät sitten vaikuttavat hyvinvointiin? Arki pitää olla pääsääntöisesti motivoivaa. Ei, en toki tarkoita, että aina pitäisi olla hauskaa, mutta arjen pitää olla mielekästä, jotta voimme hyvin. Millaista on motivoiva arki? Mitä arkeen kuuluu? Arki koostuu työstä, vapaa-ajasta ja levosta. Työn mielekkyys on aivan oma postauksen aihe, en puhu siitä nyt, vaan haluan keskittyä kahteen muuhun kohtaan: vapaa-aikaan ja lepoon.

Ainakin mm. Alexander Stubb on puhunut 8+8+8 säännöstä ja kertonut pyrkivänsä elämään tämän säännön mukaan. Sääntö tarkoittaa sitä, että vuorokaudessa on 8 tuntia töitä, 8 tuntia vapaa-aikaa ja 8 tuntia lepoa. Pyrin itse noudattamaan samaa kaavaa arjessani. Aina se ei missään nimessä ole mahdollista ja 8+8+8 sääntö on itselleni paremminkin tavoite. Joskus pääsen siihen ja joskus en.

Unen merkitys linja-autonkuljettajan arjessa

Aloitin työskentelyn motivoivamman arjen suhteen keskittymällä ensin uneen. Meille linja-autonkuljettajille uni on äärimmäisen tärkeää ja jopa laki säätelee meidän lepoaikaamme. Lisäksi joka viides vuosi jokainen ammattiautoilija käy lakisääteisen raskaan kaluston ennakoivan ajon koulutuspäivän, jossa tätäkin aihetta käydään läpi. Joten pitämällä huolta unestamme, pidämme huolta kanssakulkijoistamme.

Henkilökohtaisesti jouduin tekemään töitä pitkään ja hartaasti, että löysin itselleni sopivan unirytmin. Kaikki eivät ole samanlaisia, mutta pääsääntöisesti ihmiset tarvitsevat noin 7-9 tuntia unta per yö. Kun sain määrän kuntoon, oli aika laittaa myös laatu pikkuhiljaa askel kerrallaan kuntoon. Pitää sanoa, että unen priorisointi on parantanut koko elämän laatuani huomattavasti. Sanotaan, että kannattaa mennä aina suurin piirtein samaan aikaan nukkumaan eikä kannata syödä tukevaa ateriaa enää myöhään illalla. Nämä toimivat myös minulla. Pyrin menemään nukkumaan yleensä 20:30-21:30 välillä ja herään 04:30-05:30.

Olen siitä onnekkaassa asemassa, että minulla on säännöllinen työaika. Toki tällä hetkellä kun tilausajot ovat nollassa, niin kaikilla meillä on melko säännöllinen työaika. Normioloissa linja-autonkuljettaja tekee vuorotyötä. Tämä tuo omat haasteensa arkeen ja uneen. Pyrimme aina ottamaan huomioon työvuoroja suunnitellessa sen, että kuinka ihminen saa käännettyä unirytmin ja pitämään tässäkin asiassa mielessä mielekkään ja motivoivan arjen.

Jos sinua kiinnostaa nämä uniasiat enemmänkin, on kirjastoissa paljon aihetta käsitteleviä teoksia saatavilla. Yksi kirjavinkki on Arianna Huffingtonin Univallankumous. Minulle oli ainakin aluksi hankalaa ”antaa itselleni lupa” nukkua, koska helposti ajatellaan, että koko ajan pitää olla tehokas, myös levätessään. Univallankumous pohtii nukkumisen roolia yhteiskunnassa ja työelämässä. Sanotaankin, että vauraus mitataan tänä päivänä unen määrällä ja laadulla.

Jokainen tarvitsee omaa aikaa, aikaa vain itselle

Kun olin saanut unet kuntoon, keskityin vapaa-ajan hiomiseen. Tarvitsen säännöllisesti omaa aikaa, jolloin olen läsnä vain itselleni. Kuten varmasti kaikki meistä. Huomasin, että jos otan oman ajan illalla lasten mentyä nukkumaan, ajaudun tekemään kaikkea, mikä ei tuo energiaa. Selailin esimerkiksi puhelinta ilman mitään järkevää syytä. Kun siirsin oman ajan aamuun, sain tilalle paljon mukavampia juttuja. Nykyään aloitan aamuni noin tunnin omalla ajallani. Silloin joko luen, juon rauhassa kahvia, opiskelen, jumppaan tai teen gua sha kasvohoidon.

Jos en tee aamulla jumppaa, yritän liikkua päivän aikana jotenkin muutoin. Minun on todella hankala saada itseäni liikkumaan kodin ympyröiden ulkopuolella. Usein liikkuminen on joko jumppaa kotona YouTuben tahtiin tai sitten metsässä kävelyä tai hiihtoa. Rakastan kaikenlaista retkeilyä, eräilyä ja ulkoilua! Jos retkeily uusissa maisemissa kiinnostaa, on meillä tarjolla joka syksy ruskamatkoja, esim. tänä vuonna suunnittelemme menevämme Saariselälle ja Suomen eteläisimmälle tunturille Iso-Syötteelle. Lue inspiraatioksi tarina meidän ruskamatkastamme Pyhä-Luostolle tai katso video meidän Luoston ruskamatkastamme.

Kannustamme työntekijöitämme aktiiviseen arkeen

Joskus jos oikein innostun, saatan käydä kuntosalilla ja jossakin ohjatussa jumpassa. Meidän työntekijöillämme on rajoittaman käyttöoikeus Keuruun uimahallin palveluihin, uintiin ja kuntosaliin. Joskus käymmekin koko perheen voimin uimassa. Lisäksi meillä on työntekijöille keilausvuoro ja tennisvuoro, kumpikin kerran viikossa.

Yritämme kannustaa työntekijöitämme terveelliseen ja aktiiviseen elämäntapaan. Meidän porukassa onkin kyllä aktiivista porukkaa. Monet meistä harrastavat metsästystä, kalastusta, puiden tekoa (kuten varmaan kaikki keski-ikäiset miehet), reippailua luonnossa sekä käyttävät uimahallin palveluita.

Olemme järjestäneet kaikenlaisia hyvinvointihaasteita. Olemme yhdessä mm. keränneet askelia, tehneet viikoittaisia treenejä, harjoitelleet meidän omaan triathloniimme ja yksi painonpudotushaastekin meillä oli. Lisäksi työhyvinvointireissuilla olemme kokeilleet erilaisia urheilulajeja, kuten curlingia, kalastusta ja kerran palkkasimme uimaopettajan koko porukalle. Uskon, että jokaiselle löytyy se oma liikuntamuoto, jota tekee liikunnan ilon vuoksi. Silloin tekeminen on kestävällä pohjalla ja liikkumisesta saa todellakin virtaa arkeen.

Moni aloittaa tammikuussa terveellisen elämän tai jonkun uuden harrastuksen. Sain joululahjaksi metsäsukset ja minun uusi harrastukseni on umpihankihiihto. Onhan se mahtavaa! Aloititko sinä jonkun uuden harrastuksen? Tai päätitkö alkaa panostamaan unenlaatuun? Minun uutta harrastustani tai arkeani voit seurata omissa somekanavissani @nooramakiaho ja meidän firman työhyvinvointijuttuja postaamme meidän yrityksen someen @matkamakela.

Hyvinvointia vuoteesi 2021!

”Jo vainen meillä oli mukava ruskareissu, säät ja ruska oli tilattu meitä varten. Matka Mäkelä Keuruulta räätälöi meille tämän ruskamatkan ja Karan Heli teki kovasti töitä matkan onnistumiseksi, kuten me kaikki, jotka viime vuonna olimme mukana. Yhdistykset Keski-Suomesta ja Pohjois-Savosta anoivat myös liitolta avustusta yhteiselle matkalle. Oli kiva ”myydä” meidän reissua, kun viime vuonna oli niin hyvä ja hyvin järjestelty reissu. Keski-Suomen ja Pohjois-Savon keliakiayhdistysväen lisäksi meidän matkalla oli nyt Uudenmaan – , Turun – ja Pirkanmaan yhdistyksen jäseniä. Keitähän ensi vuonna nähdään, osa meistä on jo ”öjönään” lähdössä mukaan.

Matka alkoi Keuruulta ja väkeä tuli kyytiin matkan varrelta, viimeisenä opas poimittiin mukaan Pudasjärveltä. Tiedättehän, että keliaakikot ovat tosi mukavaa väkeä ja meidän reissulle oli valikoitunut ihan huippuporukka, vertaistukea parhaimmillaan. Kaikki ymmärsivät meidän ”ruokavammaisten” metkut, mitä vaatii, että liikkeelle selvitään aamusta. Vertaistukea ja niksejä ja huumoria riitti matkaeväiksi ja yhdessä oli mukava taivaltaa. Eräänä aamuna joku fiksu neuvoi vohvelien paistoa aamupalalla, neuvo oli se, että älä ainakaan näin tee. Vohveli näet paloi rautaan kiinni.

Kaikille löytyi sopivia retkiä ja nautittiin porukalla upeista luonnonmaisemista, ruskaa oli maassa ja puissa ja aamuisin oli kuura maassa. Ukko-Luosto ”huiputettiin” ensin ja kylläpä otti ”hengenpäälle” ylösnousu, mutta kyllä kannatti. Ruska ja mahtavat maisemat ja louhikkoinen rakka, minkä me huonompijalkaisetkin ylitimme ihan kaatumatta, oli kyllä näkemisen arvoisia maisemia ja kyllä nautimme näkemästämme. Pyhän puolelle suuntasimme pienessä vesisateessa, mutta ei tuo haitannut, Isokurua kuljettiin porukalla ja välillä pysähdeltiin kuvaamaan mahtavaa kurua ja kalliomuodostelmia, Pyhänkasteen putousta ja ruskaa. Kunnon päälle otti ne neljäsataa porrasta kurun toisessa päässä ja huokaista piti. Karhunjuomalammen laavulla istuttiin tulilla ja evästeltiin ja taivallus jatkui. Luontokeskus Naavaan ehdimme pikaisesti tutustua.

Tiedollisesta annista vastasi Valkeisen Päivi asiantuntijana, hän kertoi meille uudesta ”Käypähoito suosituksesta” ja näin saimme uusinta tietoa, että osaamme neuvoa uusia keliaakikoita ja osaamme pitää puoliamme oman hoitomme suhteen. Kolmantena päivänä retkeiltiin Luoston lähimaastossa Ahvenlammen reittiä ja iltapäivällä pääsimme aarretta etsimään Ametistikaivokselle. Geologinen katsaus kallioperän ja ametistin syntyyn ja sitten louhokselle etsimään ametistia, jokainen sai pitää yhden löytämänsä ametistin. Minäkin löysin pienen korvatulpan kokoisen. Olisittepa nähneet meidät pyllistelemässä siellä lähes kullankiilto silmissä. Viimeisenä retkipäivänä saimme valita retkikohteet joko Luoston alueelta, Pyhältä tai siltä väliltä ja meidän retki tehtiin siltä väliltä Rykimäkeron reitillä. Reitti oli helppokulkuista, kaunista kangasmetsää ja ruska oli Rykimäkurussakin ja kaunis Pyhäjoki ylitettiin pariinkin kertaan, Pyhälammin laavulla nautiskeltiin retkieväitä. Jatkoimme Lampivaaran kautta kauniita suomaisemia ihaillen ja karpaloita tähyillen pitkin pitkospuita takaisin lähtöpaikalle. Kyllä täytyy todeta, että osa oli niin nopeajalkaisia, että eipä paljon näkynyt, mutta me hitaammat nautimme maisemista ja ehdimme ottaa kuvia. Pysähdeltiin ja nautittiin retkeilystä. Jokainen itselleen sopivassa tahdissa, varmaan ne nopeammat kulkijat ehtivät nähdä vielä enemmän.

Huippureissu hyvällä porukalla ja hyvin järjestetty, loppui vain liian nopeasti. Luoston Laplands hotelli ja ravintola palveli meitä todella hyvin ja ylimääräiset plussa pisteet huumorista ja vohveleista, joita saimme paistaa aamupalalla, kun ensin opeteltiin. Uusi matka siintelee mielessä ensi syksylle, lähdethän sinäkin mukaan valloittamaan taas uutta kansallispuistoa, kannattaa!

Isot kiitokset Nelli Oksanen retken toteutuksesta ja luotsaamisesta ja Simo Pihlainen turvallisesta kyydistä ja kiitos Matka Mäkelä #pehmeätkyydit ja kaikille kiitokset retkiseurasta.”

Kirjoittaja: Sirpa Miettinen